Hymyilen tätä kirjoittaessani, koska alkuvuodesta lupasin itselleni, että kirjoitan blogia kerran kuussa ja heti toisella kerralla onnistuin myöhästymään. Onneksi kokeneena sitä on oppinut armollisemmaksi itselleen ja sitä tietysti suosittelen – lämmöllä – lähestymistavaksi teille muillekin.

Blogimme ’We Modify World’ ensimmäisessä osassa alustin kiehtovaa ongelmaa, johon olen kohdannut viikoittain Suomeen palattuani. En tietenkään sano, etteikö samoja ilmiöitä ole muuallakin, mutta pitkään ulkosuomalaisena olleena kotimaan asioita tutkii tarkemmin ja ihmettelee, miten ihmeessä asiat mielletään ja hoidetaan välillä niin eri lailla kuin itse ne ajattelen ja/tai toteutan. Edellisessä osassa käsittelin voimakkaasti ’teen-sen-itse’ asennetta, joka kumpusi näkemästäni ja kokemastani. Asenteen ongelmallisuus liittyy mielestäni johtavassa asemassa olevien taidottomuuteen vastuun jakamiseen tai mahdollisesti heidän todelliseen johtajuutensa puutteeseen – ihmisillä kun tuntuu olevan tarve itse suorittaa ja lisäksi on pelkoa päästää irti ja vain uskaltaa johtaa. Jos olet samaa tai eri mieltä, laita kommenttia osoitteeseemme we@modify.world ja vastailen sieltä tarpeen tullen. Tässä blogin osiossa keskityn ajanpuutteen teemaan.

Ajanpuute – Onko se todellista vai vain tekaistu keino piilottaa kompetenssin puute?

Yhteiskuntamme ruokkii ihmisen ahneutta, media pönkittää materiaa ja mammonan hankkimista prioriteettina ja sitä kautta työelämä ohjaa ihmiset ns. ’hirveä-kiire-ajatteluun’. Tämä tarkoittaa sitä, että kun kysyy työssäkäyviltä, miten heillä menee, päällimmäisenä kuulee heidän kovasta kiireestään. Se tulee niin johtajilta kuin prosessoivissa rooleissa olevilta ja saa allekirjoittaneen aina huolestumaan kehityksen suunnasta. Eritoten siksi, että olen itse elänyt samaa moodia Lontoossa ollessani ja vieläkin välillä syyllistyn moiseen, pyristelen tosin irti heti kun huomaan ajautuvani ajanhallinnan haasteiden tielle. Minkä takia yhteiskuntamme ohjaa ihmisiä huutamaan kiirettä joka puolelta, ihan kuin se olisi jotenkin coolia tai hienoa suorittaa suorittamisen jälkeen. Työ on suorittamista, vapaa-aika on suorittamista, harrastukset ovat suorittamista, ihmissuhteet ovat suorittamista – jopa kasvattaminen on suorittamista sosiaalisen median antaman mielikuvan mukaani. Mutta tämä suorittaminen ei minusta tunnu aidolta kiireeltä vaan on pääosin ahneutta ja tehtyä hoppua.

Olen Suomessa ollessani ja jo aiemminkin havainnut, että kiirettä ei todellisuudessa ole vaan teemme sen itse. Suomessa asiat toimivat supertehokkaasti ja takuuvarmasti verrattuna moneen muuhun länsimaiseen maahan, saati sitten muihin maihin, eikä meillä pitäisi olla koskaan kiire, kenelläkään. Kärsimämme ajanpuute on seurausta itsetehdystä ja siten teennäisestä kiireen tunteesta, antaen loistavan tekosyyn moneen asiaan – muun muassa egojemme pönkitykseen, kun on muka niin kiirettä. Se lisää myös saamattomuutta ja asioiden viivästymistä, pahoinvointia ja rauhattomuutta. Miten tämä sitten johtajuuteen liittyy? Kulttuurimme yleisesti nostattaa johtajia, joiden odotamme näyttävän tietä oikeaan. Heidän priorisointikykynsä, kuten muidenkin teennäiskiireen hekumassa elävien, heikkenee lisäten ongelmia ja se jos joku myös ohjaa asenteiden kouliintumista tyytymättömyyteen. Oravanpyörä on siis valmis. Eroammeko jotenkin kansainvälisestä huipuista…no emme mitenkään. Mutta olisiko meillä aikaa tehdä asiat eri lailla, kyllä mielestäni ja meillä on ainakin paljon paremmat mahdollisuudet aivan kaikkeen. Suomi on teknisesti, teknologisesti ja maalaisjärjellisesti monia muita edellä, olemme korkeasti koulutettuja ja rehti kulttuurimme kasvattaa meistä korkean moraalin tekijöitä, jos vain niin päätämme.

Miksi pahoinvoinnin määrä edelleen kasvaa?

Ongelma on mielestäni osaamattomuus johtaa, väärä asennemaailma ja uskalluksen puute. Nykyinen, vielä vallitseva johtajamalli on perinteinen ohjaten suorittavia tekijöitä odottamaan päätöksentekijöiden ohjeita ylläpitäen tiettyä tasoa tehottomuutta, sulkeutuneisuutta ja salailevaa työkulttuuria. Tämä käytös on yleensä pahoinvoinnin alkulähde, joka saa työpaikoilla mm. turhautuneisuuden, väärinteon ja jopa oman edun tavoittelun tavat lisääntymään. Perinteinen malli ei jousta ja uusiudu riittävän nopeasti, koska päätöksenteko on liian keskittynyt ja vaatii johtajilta huomiota pienienkin muutosten läpiviemisiin. Haasteita ja konflikteja syntyy, koska yksilöiden asenteet yksityiselämän ja työelämän välillä ovat liikaa ristiriidassa. Nykyaikainen yhteiskunta on poistanut negatiivisia vaikutteita teknologian ja avoimuuden lisäämisellä, mutta perinteisissä työympäristöissä näihin kysymyksiin ei päästä jumiutuneen johtamiskulttuurin takia. Näin ollen sekä johtajien että eritoten suorittavien roolien arvomaailmat risteävät rapistuttaen johtajista saatuja mielikuvia muuttaen asenteet hiljalleen heitä vastaan. Mehän kaikki tiedämme mitä tapahtuu, kun organisaatioissa kytee konflikteja, mutta ymmärrämmekö että niitä voisi ehkäistä helpostikin…

Onko tämä pysyvä ongelma?

Uskon, että ei ole mutta paljon muutosta vaaditaan, jotta paha olo saadaan hallittavaksi. Itse vannon delegoinnin ja vastuuttamisen taiteeseen, jonka tiedän auttavan johtajaa saamaan paljon enemmän aikaiseksi kuin muut ja vielä vaivatta. Olen kokenut mitä tapahtuu, kun uskoo delegoimisen voimaan, opettelee luottamaan resursseihinsa, omaan kykyyn valvoa ja vaatia tuloksia sekä käyttämään vapautuvan ajan tehokkaasti ennakoimiseen. Moderneilta johtajilta odotetaan suunnan näyttämistä, valmennustaitoja ja palvelevaa asennoitumista omaa tiimiä kohtaan, eikä siihen välttämättä sovi mukaan oma suorittaminen suuressakaan määrin. Toki on ymmärrettävää, että johtajilla on yhtä lailla suorittavia asioita tehtävinään, jotka riippuvat paljon yrityksen tavoitteista ja toimintamallista, mutta modernissa johtamisessa rutiininomaiset tehtävät on pääosin ulkoistettu johtajilta pois antaen tilalle aikaa palvelemiseen ja haastavien tapauksien käsittelyyn tiimien kanssa. Tällä pyritään siihen, että johtajat rakentavat yhteistoimintamallin tiimien kanssa, vahvistavat ihmissuhteita, viestintää ja vastuuttamista olemalla käytettävissä, aina. Oma kokemukseni sekä tekijänä modernin johtajan alaisuudessa että itse palvelevana muutosjohtajana on antanut varmistusta näiden asioiden kehittämisestä, tuloksina kun ovat parempi työilmapiiri ja asenteiden positiivisuuden nousu, jotka poistavat pahoinvointia tehokkaasti.

Annan mielelläni sparrausta muutokseen, jos sinä tai yrityksesi kaipaatte ajatuksien vaihtoa, ideointia tai vaikka vain mahdollisuutta turhautumisen purkamiseen samalla miettien parantavia kehitysaskelia matkalle terveempään työilmapiiriin.

Terveelliseen työelämään kannustaen,

-Ville

Kirjoittaja on Modify Consulting perustaja ja kansainvälisesti kokenut liiketoimintakehittäjä, muutosjohtaja, neuvonantaja ja sijoittaja.